Ja niin meni taas viikonloppu. Vaasa antoi mutta myös otti aika paljon, nyt olen aivan poikki vaikka viime yönä nukuin melkein 10h. Viikonloppuun mahtui kajakointia (onko se sana?), hyvää ruokaa, juomaa, seuraa, hyttysiä, auton nostoa ojasta, uimista, jalkapalloa, kaksi aivan liian pitkää junamatkaa, yksi koira ja monta hyvää tyyppiä. Eli täysi kymppi toisin sanoen. Tack Antza för allt! Er familj är super :)
Ja se mikä nyt on lähinnä mielessä (siis töiden lisäksi) on Helsingin Juhlaviikot ja se fakta, että minulla on kova kotikotiikävä! Ensimmäisestä sen verran, että ulkoilmaleffat Kinopihalla ja Konttiaukiolla sekä tietty se domino-juttu taiteiden yössä kiinnostavat. Eli kannattaa mennä!
Toiseksi se kotikotiikävä. En ole ollut Porissa sitten Jazzien ja eilen tuli yhtäkkiä kova ikävä äitiä :) ja maman ruokia tietty. Haluan mennä vielä uimaan. Ja sieneen. Ja marjaan. Ja lukea Satakunnan Kansaa. Ja nähdä Tiiaa. Ja pelata Kristianin kanssa kaikkia höhliä pelejä (kuten Franklin bingoa). Tämän haikailun jälkeen tajusin, että en edes ehdi sinne vähään aikaan. Joka ikinen lauantai syyskuun puoleen väliin on taas jotain. Mietin jo hiljaa mielessäni, että pitäisikö skipata Helsinki Midnight Run mutta KYLLÄ MINÄ SINNEKIN HALUAN. Äh, valinnanvaikeus on aina kamalaa. Ehkä soitan illalla äidille koska äiti on aina paras.
 |
| Maanomistaja tiluksillaan |
 |
| Karppa on niin iloinen |
 |
| Kummikoirani söpöäkin söpömpi Håkan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti