Tästä se sitten alkaa. Luulisin. Niin monta kertaa on pitänyt aloittaa mutta koska oikesti olen tosi laiska niin tämä aloitteellisuus on ihme. Tai ehkä olen perfektionisti: koska en osaa muokata HTML-koodia, bloggaus ei onnistu koska ulkoasu on kuin 6-vuotiaan. Nytkin risoo.
Mutta koska kaikki ne ah-niin-ihanat lifestyle blogit joissa leivotaan ja juodaan maca-pirtelöitä joka aamu kertovat meille tylsille syön-leipää-enkä-omista-blenderiä taviksille, että ihmisen pitää kasvaa ja mennä eteenpäin tullakseen onnelliseksi. Ja koska tientenkin haluan näyttää kaikille osaavani kasvaa henkisesti, luovun kaikista vaatimuksistani ja myönnän tappioni. Koska halvalla ei saa hyvää, tyydyn karvalakkimalliin ja viittaan kintaalle kaikelle hifistelylle: tämä blogi on coolisti yksinkertainen ilman mitään turhia härpäkkeitä (eli siis suomeksi tämä on amatöörin tekemä ruma tekele).
Ja koska en (edelleenkään) luota itseeni aloitan tämän bloggaamisen salassa: jos (ja kun tämä jää), ei tarvitse olla kaikille selittelemässä miten tässä nyt näin kävi. Mutta lupaan yrittää. Ja lupaan, ettei tässä blogissa puhta siitä miten ihanaa on joogata aamusin tai kuinka oma henkinen tasapaino löytyy kauniiden ja hyvien asioiden kautta. Ollaan vaan rehdisti juntteja.
Ystäväni ovat useasti sanoneet, että minun pitäisi aloittaa bloggaus. Jumala tietää miksi. Ehkä he luulevat valheellisesti, että elämäni on kiinnostavaa. Vakuutan: se ei ole. Sitä samaa syön-puuroa-menen-töihin-käyn salilla-syön-ja-nukun-elämää, joka tuskin ei kiinnosta ketään. Mutta koska itse olen tähän omaan erityisyyteeni kiintynyt, päätin kokeilla mitä tästä tulee. Odotuksia ei ole ja onhan se mukavaa jos kaverit edes säälistä lukee. Joku myös sanoi, että blogistani tulisi ihanan Eevan Kaikki mitä rakastin kaltainen. Hei oikeesti. Siihen ei pysty ehkä kukaan. Elämäni ei ole niin seesteistä eikä sitä rempattavaa vanhaa asuntoakaan ole. Mutta väliäkö tuolla, tavallisuuskin voi olla kaunista.
Ja ennen kuin tämä touhu menee liian vakavaksi lopetan. Tack och hej.
ps. koska teitä kaikkia kuitenkin kiinnostaa tietää minusta jotain niin sanotaan nyt vaikka, että saan sellaisen hepulikohtauksen jollaisen lapset saavat joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Ja pidän kunnon hipsterityyliin ruuanlaitosta. Ja kaikki hurraa.
pps. Blogi ilman kuvia Weheartit:stä ei ole blogi eikä mikään. Siksi (ja koska kamera on kotona) kuvat juurikin täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti